 Ensimmäinen kuukausi poikkeusoloissa on kulunut ja vielä toistaiseksi jatkamme joogaamista etänä videoiden parissa. Omat tunteeni viimeisten neljän viikon aikana ovat heittelehtineet "ihanaa olla kotona" -fiiliksistä "olen niin yksin tässä maailmassa" -tunteisiin. Olen antanut kaikkien tunteiden tulla ja tutkaillut niitä omassa harjoituksessani. Välillä harjoitukseni on lyödä kiukkuisena tyynyä tai siivota raivoisasti keittiötä sen sijaan että istuisin matolla meditoimassa tai tekisin jooga-asanaa. Elämän jooga tarjoaa minulle tilan, jossa saan olla juuri sitä mitä sillä hetkellä olen. Samalla olen kuitenkin huomannut sen mitä huomaan aina harjoituksessani, tunteet tulevat ja menevät, mutta omassa ytimessäni on aina rauha johon palata.
Omassa kokemuksessani olen huomannut että kun maailma myllertää ympärillä, olisi kovin helppoa lähteä myllerrykseen mukaan. Tarttua toimeen, hötkyillä ympäri sosiaalista mediaa, muistutella ihmisiä siitä että täällä ollaan, tuottaa materiaalia asiakkaille ja tehdä loputtomasti, koska tekeminen on tässä aikakaudessa pinnalla. MUTTA. Olen harjoitellut vuodesta 2015 lähtien pysähtymistä, olemista ja tarkkailua. Kiitos tämän polun avaamisesta Marjolle ja Michaelille. Koen että minulle kaiken myllerryksen keskellä on parasta (ei missään nimessä helpointa) vain olla, tarkkailla tapahtumia ja kysyä vastauksia sisältäni. Hötkyily pois itsestäni ulkoisen maailman hötkyilyyn, johtaa minulla usein vain kaaokseen ja energian hajoamiseen. Meditaatio, oman sisäisen äänen kuuleminen ja tilan luominen ovat minulle ensisijaisen tärkeitä. Toteuttamisen aikakin tulee, mutta ei vielä. Haluan muistuttaa sinua että tämä aika tuo varmasti hyvin erilaisia tunteita pinnalle ja kaikki tunteet ovat sallittuja. Meillä jokaisella on omat keinomme käsitellä näitä tunteita omassa rytmissämme. Myötätunnon harjoittaminen itseä kohtaan on nyt entistä tärkeämpää. Joogaharjoitus luo yhdenlaisen mahdollisuuden tähän, mutta tapoja on myös monia muita. Toivon että sinä löydät itsellesi sopivan tavan tämän tilanteen käsittelyyn. Itse haluan nyt ymmärtää mikä on minulle se juttu tässä oudossa maailman tilanteessa. Mitä voin tästä oppia ja ottaa mukaan. Tähän mennessä sisältäni on noussut vastaukseksi turhan jättäminen, tilan luominen kehoon, omaan sisäiseen ääneen luottaminen ja pelosta irti päästäminen. Odotan innolla että mitä kaikkea vielä paljastuukaan kun kuuntelen tarpeeksi. Ihanaa lähestyvää toukokuuta ja kevättä sinulle! Rakkaudella, Salla
0 Comments
Istuin aamulla koneen ääreen ajatuksissa laittaa vuoden ensimmäinen kirje asiakkailleni. Istuin ja mietin mistä kirjoitan mutta mitään ei tullut. Ajatukset sinkoilivat edes takaisin ja paineet kirjoittamisesta kasvoivat. Erehdyin välissä sosiaalisen median puolelle hakemaan inspiraatiota, mutta nopeasti huomasin että aloin vertailla itseäni, työtäni ja ihan kaikkea muihin somen julkaisuihin. Vertailu nostaa aina minussa esiin tunteen siitä etten riitä. Ettei tekemäni työni riitä.
Suljin koneen. Suljin sosiaalisen median. Istuin hetken ja totesin että nyt otan mallia parhaasta elämän opettajastani, lapsestani. Hän kun oli rientänyt ulos leikkimään kavereiden kanssa. Päädyin merenrantaan talviuinnille ja pienelle kävelylle. Lapseni haastoi minut kiipeilytelineelle ja kun katsoin sieltä aurinkoa, rantaa ja lasta, tunsin vapautta. Vuonna 2019 karsin jo reilusti sosiaalisen median käyttöä, tietokoneella istumista (turhaa sellaista) ja rakastuin arkeeni uudelleen. Vuonna 2020 haluan olla enemmän kehossani, kasvokkain ihmisten kanssa ja inspiroitua aitoudesta, elämästä joka tapahtuu koko ajan. Tästä syystä uutiskirjeen tilaajat tulevat saamaan edelleenkin kirjeeni noin kerran kuussa. Siinä tiedotan kursseista, tapahtumista ja jaan kehon&mielen oivalluksiani. Somesta löydät minut silloin tällöin, melko harvoin. Paras kanava saada ajankohtaista tietoa työstäni on nämä nettisivut sekä uutiskirje. Toivottavasti näemme kasvokkain tänä vuonna, matolla tai sen ulkopuolella. Toivotan sinulle omannäköistäsi vuotta 2020! Rakkaudella Salla Ps. Täältä voit tilata uutiskirjeeni "Tuo huomio kehoon. Miltä tuntuu olla omassa kehossa juuri nyt? Miten jalkasi voivat? Entä lantiosi? Millainen olotila selän ja vatsan alueella on? Miten rintakehäsi hengittää? Entä lavat selän puolella? Tunne kätesi. Mitä käsillesi kuuluu juuri nyt? Pystytkö hieman pehmentämään leukaa ja kieltä? Vapauttamaan kasvot.
Tuo huomio hengitykseen. Tunne sisäänhengitys ja anna pitkän uloshengityksen virrata joko nenän tai suun kautta ulos. Anna muutaman hengityksen laajentaa ja supistaa kehoasi luonnollisesti, vaivattomasti. Tunne maa allasi. Miten se kannattelee sinua? Pystytkö hieman hellittämään maan vetovoimaan, antautumaan? Mitä sinulle kuuluu juuri nyt?" Syyskuussa elämme maa-elementin aikaa jolloin pääsemme keräämään kesän satoa, olemaan yhdessä ja päästämään irti turhasta tekemisestä. Toivon sinulle aikaa itsesi kanssa edes pienen hetken joka päivä jolloin voit antautua olemaan ja hengittämään. Rakkaudella Salla ps. Liity postituslistalleni alla olevasta linkistä niin saat ylle kirjoitetun harjoituksen äänitteenä. Voit kuunnella sitä silloin kun haluat löytää tien takaisin omaan kehoosi. "On kyllä kiva palata arkeen. Palata joogaan."
"Kaipasin jo rutiineita ja omalle matolle paluuta." "Paluu lomalta on vaikeaa, mutta jooga auttaa." Enpä olisi ikinä 5 vuotta sitten kuvitellut kuulevani tällaisia lauseita kun palaan kesälomalta töihin. Ohjasin eilen ensimmäiset tuntini kesäloman jälkeen ja vau mikä fiilis! Olin juuri sanonut ystävälleni että on kerrankin ihanaa palata töihin, koska tiedän että pääsen ohjaamaan juuri niitä ihmisiä, jotka ovat valinneet tulla paikalle. Myönnän (ehkä hieman ärsyttävän iloisesti) että rakastan työtäni. Rakastan jakaa joogaa ja elämää, omia oivalluksiani ja erityisesti RAKASTAN KUUNNELLA tunneilleni tulevia kanssajoogeja. Tämä onkin yksi tärkeimmistä asioista joita haluan jakaa, sitä että jokainen tulee nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on. Tunneilleni voi tulla nukkumaan jos siltä tuntuu, liikkumaan juuri sen verran kuin jaksaa ja ennen kaikkea tulla sellaisena kuin siinä hetkessä on. Tälle haluan tehdä tänä syksynä entistä enemmän tilaa kaikilla kursseillani. Paluu lomalta arkeen ei aina todellakaan ole helppoa eikä sitä omaa työtään aina rakasta. Olen kuitenkin oivaltanut että voin itse vaikuttaa asioihin niin että arki ei muserra minua alleen tai tunnu jatkuvalta puurtamiselta. Kiitollisuus on yksi asia joka minua auttaa. Se että huomioin joka päivä muutamia asioita joista olen elämässäni kiitollinen. Rakkaan ystäväni sanoin "olisi hyvä huomata ne asiat ja ihmiset elämässä nyt, joista olla kiitollinen eikä vasta sitten kun jotain ikävää tapahtuu." Tällä ajatuksella palaan omaan arkeeni, omalle matolleni. Mistä sinä olet tänään kiitollinen? Millainen sinun paluu matolle on? Muistathan että jooga elää arjessa meidän mukanamme eikä se aina vaadi pitkää asanaharjoitusta studiolla. Pääasia on että palaat oman itsesi äärelle uudestaan ja uudestaan, teit sen sitten millä tavalla tahansa. Rakkaudella Salla Viikko sitten ääneni katosi. Ja tarkoitan tällä nyt fyysistä äänen katoamista eli ääntä ei vain tullut vaikka kuinka yritin puhua. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, joten en panikoitunut, mutta huomasin miettiväni heti työtäni. Miten ihmeessä ohjaan joogaa ilman ääntä? Miten saan asiat sanottua pojalleni? Miten puhun puhelimessa ja hoidan asioita?
Poikani oli asiasta innoissaan. Kuinka jännää että äiti voi vain nyökkäillä tai huitoa käsillään. Onneksi poikani osaa lukea, huh! Pian huomasin kuinka monessa asiassa ääntä tarvitaan ja kuinka haastavaa on olla hiljaa. Kun en voi käyttää ääntä, haluan puhua sitäkin enemmän. Havahduin muutaman päivän jälkeen siihen että tämä on paras harjoitus minulle juuri tällä hetkellä. Jouduin kohtaamaan itseni hiljaisuudessa aika monta kertaa ja toteamaan, että tauko puhumisesta tekee minulle hyvää. Ymmärsin että ohjaan hiljaisuutta muille päivittäin, mutta nyt kun jouduin itse omien opetusteni äärelle, ei se ollutkaan niin helppoa. Jouduin perumaan muutaman joogatunnin alkuviikosta eikä sekään ole minulle helppoa. Pääsin kuitenkin harjoittelemaan armollisuutta itseäni kohtaan. Loppuviikosta ohjasin kaksi joogatuntia ja ryhmäläiseni olivat niin ihanan sallivia, kuten aina. Jaoimme heti ääneen liittyvät haasteet toistemme kanssa ja parhaat vinkit äänettömyyteen. Hyväksyin ettei minun tarvitse olla ohjaajana koko ajan äänessä vaan hiljaisuuden ja tilan antaminen vain vahvistaa jokaisen omaa harjoitusta ja on juuri sitä mitä haluan jakaa. Tässä kuussa en siis jaa sinulle meditaatioäänitettä tai asanaharjoitusta vaan kehotan löytämään sinulle sopivan hiljaisen paikan, jossa voit hetken olla äänettömänä, omassa hiljaisuudessa. Ehkä sieltä voit löytää oman vahvemman äänen. Ihanaa toukokuuta! Minä lähden viikoksi Portugaliin joogakoulutukseen syventämään ammattitaitoani. Nähdään taas sen jälkeen! Rakkaudella Salla Ps. Varaa kalenteriisi lauantai 8.6. klo 10-17. Pidän silloin Herttoniemessä KehoLataamolla joogan päiväretriitin Sydän kuiskaa, kuuletko? Silloin saavumme itsemme äärelle ja harjoittelemme uuden luomista sekä oman sydämen kuuntelemista. Heräsin aamulla herätyskellon ääneen, nousin ylös ja herätin poikani. Tämän jälkeen menin keittiöön tekemään aamupalaa ja mielessäni aloin jo suunnitella tulevaa päivääni. Huomasin hamuilevani puhelinta, jotta voisin tarkistaa yön aikana tulleet sähköpostit (kuka lähettäisi yöllä postia?). Yhtäkkiä havahduin siihen, että olen jo mielessäni pitkällä työpäivässä, vaikka olen ollut hereillä vasta viisi minuuttia.
En tiedä sinusta, mutta usein omat aamuni alkavat täysin samalla tavalla, samoilla rutiineilla ja pään sisäisellä tarinalla tulevista asioista, joita minun täytyy päivän aikana tehdä. Olen kuitenkin lähiaikoina tullut yhä tietoisemmaksi siitä, että kun aloitan päiväni heti suunnittelemalla tulevaa ja antamalla mielen kertoa tulevan päivän tarinaa, lähden itse asiassa toistamaan mennyttä. En ole tässä hetkessä eikä tilaa uusille tapahtumille tule, koska pidän niin tiukasti kiinni vanhasta kaavasta. Vuosia kerroin itselleni että rutiinit helpottavat arkeani, selviän päivästä paremmin kun teen asiat samalla kaavalla ja tuttu tapa tehdä asioita tuo turvaa. Totta osittain tämäkin enkä nyt väitä että kaikki rutiinit tai arjen toistot pitäisi heittää romukoppaan. Mutta olisiko mahdollista aloittaa aamu niin että pysähdyn hengittämään herättyäni, tulisin kehooni ja kuuntelisin pienen hetken mitä kehoni minulle kertoo. Olisiko mahdollista luoda uusi minä joka aamu niin että tekisin tilaa kehomieleeni ja olisin avoin uudelle päivittäisten rutiinien keskellä? Kuulen ympärilläni paljon lauseita kuten "helppo se on sinun sanoa..." tai "ei tuo ole mahdollista kaikille/minulle..." kun keskustelemme oman elämän luomisesta. On helpompi etsiä syitä itsensä ulkopuolelta ja heittäytyä olosuhteiden armoille kuin kääntyä sisään ja tutkia mitä sieltä kumpuaa. Minä ainakin kerroin itselleni vuosia erilaisia tarinoita itsestäni ja elämästäni esimerkiksi ettei uusi ammatti ole mahdollista minulle koska.... ja sata selitystä perään. Sitten yhtenä päivänä heräsin, hengitin, tunnustelin kehoni viestejä ja totesin että nyt riittää. Minä haluan luoda oman elämäni juuri sellaiseksi kuin sen villeimmissä unelmissani koen. Ilman rajoja tai esteitä. Haluan kuunnella sydäntäni, kun se kuiskaa, tai välillä jopa huutaa minulle. Tämä tietenkin vaatii työtä, joka ikinen päivä. Eikä se ole aina helppoa. Olen kuitenkin hyvällä tiellä ja kiitollinen siitä että uskon itseeni. Olen tietoisesti luonut tilaa elämääni uudelle. Olen kiitollinen että saan jakaa tämän kanssasi ja toivon että sinäkin löydät päivääsi aikaa olla hetken ja hengittää. Alta löydät pienen kehotietoisuus-harjoituksen. Voit vaikka kokeilla tehdä sitä aamulla sängyssä ennen kuin aloitat päiväsi. Järjestän 8.6. joogan miniretriitin KehoLataamolla Herttoniemessä juuri tästä aiheesta Sydän kuiskaa, kuuletko? Rakkaudella, Salla Talvi, kengät ja jalat. Tämä yhtälö ei aina ole se kaikkein paras kun mietimme jalkojen hyvinvointia. Talvella monien jalat hautovat pitkiä aikoja paksuissa kengissä, jalkaa tai varpaita ei hirveästi tule liikuteltua päivän aikana kengän sisällä ja töistä kotiin tullessa jalat saattavat olla väsyneet. Varpaiden ja jalkojen hyvinvointi vaikuttaa kuitenkin koko kehoon ja niiden huomioiminen saattaa tuoda apua muihinkin kehon vaivoihin. Haluan jakaa sinulle maaliskuun kunniaksi lyhyen videon, jossa ohjaan kaksi liikettä talvijaloille. Nämä liikkeet ovat usein mukana myös tunneillani, koska olen huomannut että moni saa apua jalkojen avauksesta. Liikkeet lisäävät varpaiden, jalkaterien ja säärten hyvinvointia, laittavat nesteet kiertämään ja avaavat tiukkoja kohtia. Nämä kaksi liikettä vievät päivästäsi noin minuutin tai kaksi, joten voit tehdä ne vaikka keittiön lattialla ruoan kypsymistä odotellessasi, yhdessä puolison ja lasten kanssa tai haastaa työkaverit pieneen taukoon jalkaliikkeiden parissa. Helli jalkojasi myös hieromalla niitä silloin tällöin, upottamalla ne kuumaan jalkakylpyyn ennen nukkumaanmenoa tai vain liikuttamalla varpaita ja nilkkoja ilmassa. Jos pystyt, kävele mahdollisimman paljon ilman kenkiä päivän aikana, näin jalkojen lihakset saavat vahvistusta. Pienikin huomiointi on plussaa jaloille. Voit aloittaa alla olevan videon avulla ja tutkia millainen olotila kehossasi, ja ennen kaikkea jaloissasi, on ennen ja jälkeen harjoituksen. Rakkaudella, Salla Näin helmikuun kunniaksi haluan lahjoittaa sinulle pienen ohjatun läsnäoloharjoituksen, jotta voit antaa itsellesi aikaa omassa kehossa vaikket olekaan joogatunnilla.
Usein arjessa on haastavampaa astua matolle ja harjoitella kun vierellä ei ole ohjaajaa tai ympärillä omaa joogaryhmää. Tämän vuoksi olen tehnyt sinulle äänitteen, jota voit kuunnella kotona, bussissa tai vaikka työpäivän aikana. Pieni tauko jatkuvan tekemisen ja toimimisen keskellä antaa sinulle uutta virtaa ja mahdollistaa hetken pysähtymisen. Usein ajattelemme (ainakin itse välillä huomaan ajattelevani), että joogaharjoituksen tulee olla aina vähintään tunnin mittainen sessio, jossa on monia erilaisia asanoita, hengitysharjoitus ja pitkä loppurentoutus. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Joogaharjoitus voi olla myös mutaman minuutin pysähtyminen huomioimaan omaa hengitystä ja kehon tuntemuksia, kun teet jotakin askaretta päivän aikana. Se voi olla kymmenen pitkää tietoista hengitystä kesken työpalaverin, tiskauksen tai aamulla sängyssä heti herättyäsi. Älä aseta itsellesi liian suurta painolastia vaan ota muutama lyhyt hetki viikossa. Näin saatat huomata pikku hiljaa kuinka läsnäolo levittäytyy myös muualle elämääsi.. Ihanaa hyvinvoinnin helmikuuta! Rakkaudella Salla Uusi vuosi, tammikuu ja lumen valo. On kuin yhtäkkiä olisimme hypänneet toiseen maailmaan pimeyden ja vesisateen keskeltä. Jokin vuoden vaihtumisessa saa meidät pohjolan asukkaat toiveikkaiksi että pahin pimeyden aika on takana ja kevään valo vastassa. Huomaan kuitenkin itsessäni aina välillä taustalla kytevän pelon varjon. Mitä jos lumi sulaa nyt kun sitä on vihdoin saatu? Mitä jos loska palaa ja pimentää taas taivaan? Jaksanko vielä muutaman kuukauden ilman aurinkoa? Mutta sisimmässäni tiedän jo vastauksen. Jaksan, koska en ole täällä yksin ja joka päivä saan jakaa näitä asioita toisten ihmisten kanssa. Yhteisöstä saan voimaa. Ohjasin eilen vuoden ensimmäiset tuntini, jonka jälkeen oloni oli täynnä valoa. Taas kerran pystyin tuntemaan joogayhteisön energian, hyväksynnän ja lämpimän sylin. Tätä samaa haluan jakaa tänä keväänä tunneillani sinulle. Oman harjoitukseni alussa kysyn aina itseltäni "Kuka minä olen tämän harjoituksen myötä? Olenko sen maailman kaltainen, jossa haluan elää?" Tämä ei tarkoita sitä, että minun pitäisi olla jotain mitä en ole. Minä riitän. Kuten sinäkin riität. Juuri tällaisena. Mutta aina voi pohtia omaa tapaa olla tässä maailmassa. Yhdessä muiden kanssa. Toivon sinulle lempeyttä itseäsi kohtaan jokaisena vuoden 2019 päivänä. Rakkaudella Salla Ps. Alla olevan kuvan tekstin kirjoitin kaksi vuotta sitten eräässä koulutuksessa vastaukseksi kysymykseen "Mitä harjoitus minussa herätti?"  |
SallaKirjoituksia ja mietteitä elämän joogasta. Aiemmat tekstit
April 2020
aiheet |
RSS Feed
