hyvää alkanutta uutta vuotta 2019!

Uusi vuosi, tammikuu ja lumen valo. On kuin yhtäkkiä olisimme hypänneet toiseen maailmaan pimeyden ja vesisateen keskeltä. Jokin vuoden vaihtumisessa saa meidät pohjolan asukkaat toiveikkaiksi että pahin pimeyden aika on takana ja kevään valo vastassa.

Huomaan kuitenkin itsessäni aina välillä taustalla kytevän pelon varjon. Mitä jos lumi sulaa nyt kun sitä on vihdoin saatu? Mitä jos loska palaa ja pimentää taas taivaan? Jaksanko vielä muutaman kuukauden ilman aurinkoa? 
Mutta sisimmässäni tiedän jo vastauksen. Jaksan, koska en ole täällä yksin ja joka päivä saan jakaa näitä asioita toisten ihmisten kanssa. Yhteisöstä saan voimaa.

Ohjasin eilen vuoden ensimmäiset tuntini, jonka jälkeen oloni oli täynnä valoa. Taas kerran pystyin tuntemaan joogayhteisön energian, hyväksynnän ja lämpimän sylin. Tätä samaa haluan jakaa tänä keväänä tunneillani sinulle.
Oman harjoitukseni alussa kysyn aina itseltäni "Kuka minä olen tämän harjoituksen myötä? Olenko sen maailman kaltainen, jossa haluan elää?" 
Tämä ei tarkoita sitä, että minun pitäisi olla jotain mitä en ole. Minä riitän. Kuten sinäkin riität. Juuri tällaisena. Mutta aina voi pohtia omaa tapaa olla tässä maailmassa. Yhdessä muiden kanssa.

​Toivon sinulle lempeyttä itseäsi kohtaan jokaisena vuoden 2019 päivänä.

Rakkaudella
Salla

Ps. Alla olevan kuvan tekstin kirjoitin kaksi vuotta sitten eräässä koulutuksessa vastaukseksi kysymykseen "Mitä harjoitus minussa herätti?"