Minun polkuni

Minulta kysytään usein millaista joogaa ohjaan ja mikä on oman joogapolkuni ajatusmaailma. En varsinaisesti seuraa mitään yhtä joogan suuntausta tai filosofiaa vaan kaiken pohjana minulla on puhdas rakkaus ja sen harjoittelu kaikilla elämänalueilla. Saattaa kuulostaa suurelta mutta minulle puhdas rakkaus on oikeastaan elämän kunnioittamista, kiitollisuutta ja iloa että saan elää. Se on sitä että kunnioitan omaa sisäistä ääntäni ja elän sen mukaan. Puhdas rakkaus on kaikkialla ja jokaisessa meissä kun synnymme. Vastasyntynyt vain on ja tutkii elämää ilman ennakkoluuloja, ajatuksia siitä millaista jonkin asian pitäisi olla. Kun saavumme tähän maailmaan, kaikki vastaukset ovat sisällämme, mutta kun kasvamme omissa ympäristöissämme ja kulttuureissa päädymme helposti ajattelemaan että ilo, onni, rakkaus, turva ja kaikki muu mitä kaipaamme on ulkopuolellamme jossain tuolla. Saatamme ajatella että meidän pitää olla tai tehdä kauheasti jotain ulkoa saneltua, jotta saavutamme haluamamme. Ylipäänsä ajatus että jotain pitää saavuttaa, sen sijaan että kaikki on jo tässä, ohjaa meitä liian usein.

Itse havahduin jossain vaiheessa elämääni että pystyn luomaan elämästäni juuri sellaisen kuin on minulle parhaaksi. Kouluttauduin ja tein monta vuotta töitä, jotka eivät täysin olleet minun juttuni. Samalla kuitenkin sain paljon kokemusta asioista enkä kadu yhtään tekemääni päätöstä. Ne ovat kuitenkin olleet minun päätöksiä minun polulla. Huomasin kuitenkin että elin liikaa itseni ulkopuolella. Kuuntelin liian herkästi mitä mieltä muut ovat minun elämästäni, hain vastauksia ja rakkautta muilta mutta samalla kadotin oman ääneni. Lapsesta asti yritin miellyttää ja huolehtia muista, kuulostelin herkällä korvalla tunneilmapiiriä ympärilläni ja sopeuduin siihen. Ajattelin että silloin kun olen mahdollisimman samanlainen muiden kanssa, olen oikealla tiellä. 

Tänään tiedän sisälläni että olen täydellinen juuri sellaisena kuin olen, jokaisessa hetkessä omana itsenäni. Minun ei tarvitse mukautua, ei hakea vastauksia ulkopuolelta, ei seurata toisten esimerkkiä. Luotan omaan ääneeni ja kuulostelen miten se resonoi kehossani. Kehoni kyllä aina kertoo kun olen harhautumassa liian kauas omasta totuudesta. Mitä enemmän harjoittelen, sitä enemmän olen läsnä ja pystyn kuulemaan. 

Mietin paljon keväällä omaa työtäni ja miten haluan viestiä siitä muille. Mitä minä haluan jakaa tunneillani ja työssäni. Tällaisen tekstin kirjoitin tulevista kursseistani:

"Tunneillani ei ole tarkoitus että minä opetan tai kerron miten asiat ovat vaan ohjaajana haluan luoda tilan, jossa jokainen voi itse tutkia omaa sen hetkistä kokemustaan. Tarkoitus ei ole tulla paremmaksi ihmiseksi, verrata itseään muihin tai muuttua joksikin tietyksi ihmiseksi, vaan löytää se mitä sinä olet ytimessäsi. Sinun ainutlaatuisuutesi. Emme siis suorita harjoitusta vaan laskeudumme kokemaan mitä on tässä hetkessä. Kehon huomioimisen ja tuntemisen kautta hoivaamme itseämme ja palaamme takaisin läsnäolon tilaan. Tilasta saa kasvaa rohkeus olla juuri sitä mitä sinä olet.

Tunneillani tutkitaan laajasti joogan, somatiikan ja erilaisten harjoitteiden avulla  omaa olemisen tilaa. Kokonaisvaltainen harjoitus huomioi kehon, mielen ja hengityksen yhteyden. Nämä eivät ole irrallisia asioita vaan yhteydessä toisiinsa joka hetki kun elämme. Ryhmän yhteinen energia tukee jokaista paikalla olijaa ja jaettua kokemusta, yksilöllisen kokemuksen lisäksi, koska olemme kaikki lopuksi yhtä toistemme kanssa tässä elämässä."

Toivon että kuvaukseni välittää hieman sitä mitä haluan jakaa tulevana syksynä kursseillani.

Ihanaa kesää sinulle! 

Rakkaudella,
​Salla